Jäsenkokous, tammikuu 2020

Jäsenkokous tiistai 14.1.2020
⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠
Inkluusio, ilmiöoppiminen, seinättömät luokat, uupuminen: Mitä kouluissa tapahtuu? Johanna Kallio, rehtori, Herttoniemen yhteiskoulu

Herttoniemen yhteiskoulu saa olla ylpeä rehtori Johanna Kalliosta, joka innostuneesti, asiantuntevasti analysoiden ja omaa työtään arvostaen oli kertomassa meille mitä koulussa tänä päivänä tapahtuu.

Hän kertoi kohtaavaansa iloisin mielin joka aamu rakennuksen hienon värimaailman. Itsekin saman koulun kasvatti on toiminut rehtorina 13 vuotta.

Vuonna 1924 perustettu Herttoniemen koulu on siirtynyt Kalevankadulta Herttoniemeen vuonna 1950. Tällä hetkellä koulussa on yli 700 oppilasta, 60 opettajaa ja lisäksi muuta henkilökuntaa.

Olimme asettaneet hänelle neljä kysymystä nykypäivän koulusta.

1970-80 luvun puhuttiin tarkkailuluokista ja 90-luvulla integroidusta yleisopetuksesta. Kun yhä enenevässä määrin tunnistetaan erityistarpeita on siirrytty INKLUUSIO-OPPIMISEEN, jossa kaikki oppilaat osallistuvat yhteiseen opetukseen. Ongelmana on kuitenkin rahoitus: tarvitaan paljon taloudellista tukea henkilöstökuluihin ja erityisjärjestelyihin. Aika näyttää mihin suuntaan kehitytään.

ILMIÖOPPIMISELLA pyritään käsittelemään aihetta monitieteellisesti. Ilmastonmuutos on tästä hyvä esimerkki. Kemian, maantiedon, biologian jne. tunneilla aiheeseen paneudutaan monelta taholta. Ala-asteella tämä on helppoa toteuttaa. Yläkoulussa (ent. Yläaste) ja lukiossa on noudatettava valtioneuvoston hyväksymää opetussuunnitelmaa ja eri aineiden opettajien sitominen monitieteellisyyteen on haastavaa. Elinikäinen oppiminen ei opettajanhuoneessa pääse unohtumaan.

Työelämästä siirtynyt trendi ’SEINÄTTÖMÄT LUOKAT’ kokoaa yhteen jopa satoja oppilaita ja on parhaimmillaan järkevää ja kustannustehokasta. Oppilaat eivät vello päämäärättömästi paikasta toiseen. Avoin tila aiheuttaa myös ongelmia mm. aistiyliherkkyydestä kärsiville oppilaille ja opettajille. Kouluihin on hankittu kuulosuojaimia ja äänieristettyjä ’koppeja’. Tiilirakenteisia ja lasisia rakennuksia on kuitenkin hankala muuttaa. Eräänä riskinä Johanna Kallio näki myös turvallisuuteen liittyvät ongelmat. Mihin sijoittaa 500 oppilasta, jos tulee tarve suojautua lukittuihin tiloihin?

Saman päivän Helsingin Sanomat kirjoitti rehtorien UUPUMISESTA. Tutkimuksen mukaan n. 27 % tytöistä ja 11 % pojista kokee uupuvansa koulussa. Luku tuntuu suurelta vaikka nykyisissä kouluissa on ammattiapua saatavana huomattavasti enemmän kuin meidän aikanamme. Mm. psykologit, kuraattorit, nuoriso-ohjaajat ja erityisopettajat ovat arkipäivää. Yhtenä syynä Johanna Kallio mainitsi ylioppilaskirjoituksiin ja pääsykokeisiin valmistautumisen. Lukio on muuttunut suorituskeskeisemmäksi ja matematiikasta on tullut määräävä aine – riippumatta siitä, oletko matemaattisesti lahjakas. Sen arvostus on nostettu humanististen aineiden yli. Johanna olikin huolissaan humanistien katoamisesta.

Vaikka ’ennen oli kaikki paremmin’ on nykykoulussakin PALJON HYVÄÄ! Oppilaita kohdellaan yksilöinä, ei arvostella vaan arvioidaan oppimista, kiusaaminen on vähentynyt ja keskustelu-kulttuuri lisääntynyt. Pienet opetusryhmät tukevat erilaista oppimista ja rahallisia resursseja on saatu. Kouluruoka on laadukasta ja huomioi erilaiset ruokavaliot. Kodin ja koulun yhteistyö on kehittynyt huomattavasti ja hierarkiaa on madallettu.

Lopuksi Johanna Kallio totesi: nuoriso on tilastollisesti varsin hyvinvoivaa!